Suomen ensimmäinen Pohjoismainen kansanvene oli heinäkuussa vuonna 1942 vesille laskettu Lill-Inga. Veneen tilaaja ja ensimmäinen omistaja oli maineikas suomalainen laivanrakennusinsinööri ja venesuunnittelija Gösta Kynzell. Vene rakennettiin Porvoossa Ludvig Wileniuksen telakalla, jossa myös Kynzell itse oli töissä. Veneen rautakölin toimitti Borgå Mekaniska Verkstad ja purjeiksi hankittiin amerikkalaisen vuonna 1912 valmistuneen 6mR-luokan veneen Susannan muutettu purjekerta. Suomen ensimmäisenä kansanveneenä Lill-Inga sai purjetunnuksen FL-1.
Gösta Kynzell luopui Lill-Ingasta vuonna 1947, jonka jälkeen veneellä oli useita omistajia vuosikymmenten aikana. Vuonna 1951 vene sai uuden nimen Paletta, jolla se tunnetaan tänä päivänä. Veneen lahjoitti Suomen merimuseon kokoelmiin vuonna 1991 Saga Johansson.
Pohjoismaisen kansanveneen syntytarina juontaa vuoteen 1941, jolloin Skandinaavinen purjehtijaliitto järjesti suunnittelukilpailun, jonka tavoitteena oli luoda merikelpoinen, kevyt ja sarjatuotantoon soveltuva edullinen yksityyppivene. Suunnittelu-kilpailuun lähetettiin kaikkiaan 59 ehdotusta, mutta yksikään niistä ei täysin vastannut asetettuja tavoitteita. Voittaneen ehdotuksen rakennuspiirustukset teki ruotsalainen Tord Sundén kahden valitun ehdotuksen perusteella.
Kansanveneen eli folkkarin suosio kasvoi Suomessa 1940- ja 1950-luvulla säännöstelystä ja materiaalipulasta huolimatta. Tyypin varsinaista kulta-aikaa oli 1960-luku, jolloin Suomen eri veistämöiltä valmistui reilut 120 venettä. Pohjoismaisella kansanveneellä on myös vankka kansainvälinen suosio, sillä maailmanlaajuiseen laivueeseen kuuluu lähes 4 000 venettä.
Vene on nähtävissä kunnostettuna Merikeskus Vellamon Venehallissa.
Veneen tiedot:
- Vene on laskettu vesille 2.7.1942.
- Pituus 7,62 metriä, leveys 2,20 metriä, syväys 1,20 metriä.
- Kaaret sekä keula- ja peräranka tammea, kylkilaudoitus ja kansi mäntyä, masto ja puomi kuusta.
- Purjepinta-ala 24 m².
