Oletko tiennyt, että maailman merillä on ollut vuosisatoja ihmisten luomia merihirviöitä?
Merihirviöitä oli erityisen paljon 1500-luvulla julkaistussa, Skandinaviaa kuvaavassa Carta Marinassa. Kartan tullessa tunnetuksi hirviöiden määrä lisääntyi sekä erilaisten havaintojen, tarinoiden että kuvitusten muodossa. Seuraavina vuosisatoina kehittynyt luonnontiede kuitenkin hävitti merihirviöt lähes sukupuuttoon: huomattiin, ettei merihirviöitä olekaan oikeasti. Ne olivatkin esimerkiksi jättiläiskalmareita.
Nyt merissämme vaeltaa uusi merihirviö. Valtaviin mittasuhteisiin kasvaneita muoviroskahirviöitä on tavattu kaikilta valtameriltä, ja ongelma on tunnettu myös meidän Itämeressämme.
WWF:n mukaan yli 80 prosenttia muoviroskasta päätyy meriin maalta. Suurimpia syitä ovat huonosti hoidetut kaatopaikat, hulevedet eli esimerkiksi kaduilta huuhtoutuvat valumavedet, huonosti puhdistetut jätevedet, muovijätteen laiton dumppaus rannikkoalueille sekä roskaaminen. Merellä suurimpia muoviroskan lähteitä ovat kauppa-alukset, kalastus ja huviveneily.
