Yhteisöllinen keskustelukonsepti osana museota
Kymenlaakson metsäteollisuuden 150-vuotista taivalta juhlistettiin Puun vuoro -näyttelyllä, jonka yhteydessä Miltä teollisuus tuntuu -hanke toteutettiin. Hankkeen tarkoitus oli tarjota museosta moniääninen, turvallinen ja avoin keskustelualusta maakunnan asukkaille sekä kartoittaa ihmisten mielipiteitä ja näkemyksiä Kymenlaakson historiasta, metsistä, metsäteollisuudesta, maakunnan nykytilasta ja tulevaisuudesta. Tämä hanke oli opettavainen niin yleisölle kuin museollekin, joka pääsi testaamaan uusia yleisötyön menetelmiä. Tavoitteena on näyttää museon yhteiskunnallinen ja yhteisöllinen vaikuttavuus ja tärkeys. Osa nauhoitetuista tilaisuuksista on katsottavissa Vellamo-kanavalla.
Kymenlaakson historia on voimakkaasti kietoutunut yhteen metsäteollisuuden kanssa. Jo 1500-luvulta alkaen sahat ovat käyttäneet hyväksi Kymenlaakson metsiä ja Kymijokea sekä maakunnan itäistä ja merellistä sijaintia. Maakunnan olosuhteet ovat tarjonneet mahdollisuuden puun kuljettamiseen sekä tehokkaaseen käyttöön. Höyrysahojen salliminen ja rajoitusten purku 1800-luvulla aloitti suuren teollisuuden kehittymisen Kymenlaaksossa. Nyt kuitenkin elää vaikeita aikoja, kun osa näistä tehtaista on joutunut sulkemaan ovensa. 2000-luvun aikana ovat sulkeutuneet Voikkaan, Summan ja Myllykosken tehtaat. Viimeisimpänä tähän joukkoon liittyi Sunilan tehdas vuonna 2023. Sulkeutumisilmoitus osui juuri tämän hankkeen keskelle. Nämä yhteiskunnan rakennemuutokset omalta osaltaan aiheuttavat paljon huolta tulevaisuudesta, mutta samalla tarjoavat tarkasteluikkunan tehtaiden vaikutuksista yhteiskuntaan. Mitä Kymenlaaksolle tapahtuu tulevaisuudessa?
Hankkeen tapahtumia – huolesta kohti tulevaisuutta
Keskusteluhankkeeseen kuului erilaisia tapahtumia, kuten paneelitilaisuus, yleisökeskusteluja, luentoja ja fasilitointia. Museo halusi haastaa itseään kokeilemalla ensimmäistä kertaa fasilitointia, jossa kokeiltiin ryhmissä tapahtuvaa keskustelua ja niistä syntyvien ajatusten kirjaamista ylös. Keskustelujen aiheina olivat kymenlaaksolaisuus, metsien tulevaisuus, metsäteollisuuden katoaminen ja tulevaisuuden näkymät sekä teollinen kulttuuriperintö.
Kulttuuriperintönä teollisuus on haastava: se on tarjonnut ihmisille lähes kaikenlaisia toimintamahdollisuuksia ja palveluita syntymästä aina kuolemaan asti, mutta nykytilanne on toisenlainen. Nopeasti muuttuva yhteiskunta ja työmarkkinat ovat myös muuttaneet tehtaiden toimintaa ja tehtaiden vaikutusvoimaa. Tehtaiden kadotessa ovat vaarassa kadota myös niiden synnyttämät, ihmisille tärkeät elämäntavat ja kulttuuriperinnöt. Siksi museon on ollut tärkeä nostaa tehtaiden luomaa, yhä elävää kulttuuriperintöä näkyväksi osaksi Kymenlaakson kulttuuriperintöä. Tähän esimerkiksi vastasi Vellamossa pidetty Luentoja piippumuistoista ja elävästä teollisuusperinnöstä -tapahtuma.
Hankkeen kohdalle osunut Sunilan sulkeutumisilmoitus näkyi keskustelijoiden puheissa ja ajatuksissa. Vaikka tilaisuuksiin osallistuneet uskovat metsäteollisuuden olevan tärkeä tekijä Kymenlaaksossa, on sen katoaminen huolta lisäävä ja tulevaisuutta sumentava tekijä. Piiput tulevat katoamaan, työpaikat ja palvelut vähenevät ja samalla ihmisten toiminta tulee pakostakin muuttumaan. Kuitenkin yrittäjyydestä, innovaatioista ja nuorista löydettiin tulevaisuutta kirkastavia tekijöitä ja toivottiin, että niitä tukemalla saataisiin Kymenlaakso taas nousuun. Osallistujien mukaan maakunnan tulisi rohkeasti tehdä uusia hankkeita ja kokeiluja löytääkseen oman sävelensä, mikä houkuttelisi osaajia pysymään alueella. Myös itse kymenlaaksolaisuus identiteettinä oli puheenaiheena, mihin vahvasti kytkeytyy tehdaskulttuuri ja -työ. Pitäisikö kymenlaaksolaisten asenne muuttua teollisuuden suhteen ja suunnata katse toisaalle?
Yhä enemmän näkökulmaksi on noussut ympäristönäkökulma ja vastakkainasettelu luonnon ja teollisuuden välillä: voivatko ne elää yhdessä toisensa huomioiden? Nostammeko talouskasvun luonnon edelle vai toisinpäin? Onko tehtaiden katoaminen hyväksi luonnolle? Monissa hankkeen keskusteluissa nousivat nämä ajatukset esiin. Ongelmaksi nousivat ajatukset siitä, miten nykymaailman keskellä kannustettaisiin ihmisiä ympäristöystävällisyyteen ja kenen harteille se tulisi kannettavaksi. Monet ovat löytäneet Kymenlaakson luonnosta nautintoa ja elämyksiä, mutta luonnon kunnosta ja jatkuvuudesta halutaan pitää hyvää huolta. Myös työpaikat ja tulevaisuuden elannon turvaaminen ovat monelle tärkein asia, minkä vuoksi tehtaiden katoaminen pelottavat monia paikallisia.
Hankkeessa yhdistyivät museolle tärkeitä aiheita: menneisyyden perinnön esittäminen, nykyisyyden tilanteiden dokumentointi sekä tulevaisuuden näkökulmien pohtiminen. Hankkeessa haluttiin tarjota avointa ja turvallista keskustelua veikeisiin ja arkoihin aiheisiin. Haasteiksi hankkeessa nousi ihmisten tavoittaminen sekä ajankohta, mikä vaikutti tapahtumien järjestämiseen. Lisäksi Sunilan sulkeutuminen muutti hankkeen luonnetta suuresti. Keskusteluilla haluttiin edistää Kymenlaakson metsäteollisuuden vastuullisuutta ja saada kansalaisten näkemykset kuulluksi tehtaan edustajille, mutta se ei ole enää mahdollista. Museossa opittiin siitä, millaista yleisötoimintaa voidaan jatkossakin toteuttaa. Nämä kokeilut tulevatkin olemaan osa museon tulevaisuutta. Museo haluaa olla rohkeasti mukana yhteiskunnan muutosten aalloissa ja ottaa ne vastaan yhdessä maakunnan ihmisten kanssa.
