Jättiläismerikäärme

Jättiläismerikäärme

Serpentinus megalomanius

Ikikäärme iltataivaalla
tuhat metriä pelkkää lihasta,
sätkii potkii sihisee sähisee
vesi kuohuaa, syvyys aukeaa.

Pyrstö piiskaa Pekingissä,
henki haisee Helsingissä,
Kotkan kohdalla aukeaa suu…

Älä tuu! Älä tuu! Älä tänne tuu!

Se kiihtyy puolesta sanasta,
antaa huokua hönkää hanasta:

huokaamista
huumaamista
hurmaamista
hunajaista huiskutusta
kultaista kuiskutusta…

ssshhhh ssshhhhh shhhh
hauh houh huooh…

Älä siihen lankea
tai loppusi on ankea!

Lähde käärme! Lyypekissä
saat uittaa kieltäs viemärissä!

Älä tuu! Älä tuu! Älä tänne tuu!
Ja Kotkan kohdalla sulje suu!

Merimonsterit-näyttelystä yleiskuva. Sekä seinällä että lavastettuna, isona eläinhahmona näkyy punainen jättiläismerikäärme.
Inspiraatio mielikuvitukselliseen jättiläismerikäärmeeseen on syntynyt 1500-luvulla julkaistusta Olaus Magnuksen Carta Marinasta. Kuvan vasemmassa reunassa seinällä näkyy kartan kuvitusta käärmeineen.

Laura Ruohosen runo kertoo Suomen merimuseon Merimonsterit-näyttelyn suurimmasta merihirviöstä. Runosta huolimatta käärme tuli Kotkaan suu auki, mutta se ei ole syönyt yhtään asiakastamme. Jättiläismerikäärme vaikuttaisi olevan ystävällismielinen otus, jonka värikkäitä suomuja museomestarimme käy aamuisin hoitamassa.