Rautakautinen kalmistoalue Raision Pappilanmäellä. Kuva: Teija Tiitinen, Museovirasto
Haudat ovat tärkeä arkeologinen lähde menneiden kulttuurien tutkimukselle. Tavat, joilla vainajia on kohdeltu, kertovat paljon aikansa kulttuurisista käsityksistä.
Arkeologit tekevät vainajien kanssa hautaan asetetuista tavaroista johtopäätöksiä myös kulttuurien sukupuolijärjestyksestä. Nykyaikainen dna-tutkimus on hämmentänyt aiempia oletuksia vainajien sukupuolista. Esimerkiksi Ruotsissa viikinkisotapäällikön varustein haudatulta vainajalta on löydetty naisille ominainen XX-kromosomisto. Oliko siis naisilla ja miehillä ollut aiemmin yhtäläinen mahdollisuus toimia sotajoukkojen päällikköinä? Vai oliko vainaja transsukupuolinen mies, joka naiseksi syntymisestään huolimatta oli hyväksytysti voinut ottaa miehen roolin yhteisössään?
Tällaiset hautalöydöt haastavat myös nykyisiä käsityksiämme sukupuolista. Mikä onkaan ollut niiden vainajien sukupuoli, jotka poltettiin esimerkiksi Raision Pappilanmäen viikinkiaikaisessa venehautauksissa? Mitä tieto sukupuolesta voisi kertoa meille?
