Värikkäät Vehkalahtelaiset tykkimyssyt
Tykkimyssy on säätyläisnaisten päähineestä muovautunut kansannaisten käyttämä päähine, joka oli käytössä 1700-luvun loppupuolelta 1900-luvun alkuun. Tykkimyssy koostuu irrallisesta pitsiosasta eli tykistä ja kovitetusta silkillä päällystetystä myssykopasta. Silkkipäällysteinen koppamyssy pitseineen oli kansannaisen ylellisin vaatekappale ja sen hinta 1700-luvun lopulla vastasikin parin kolmen lampaan hintaa.
Kymenlaakson alueella myssyjen kopat päällystettiin pääasiassa kukikkailla silkkinauhoilla. Virolahden, Vehkalahden ja ulkosaarten naiset saivat vaikutteita nauhojen käyttöön Viron rannikolle suuntautuneen seprakaupan yhteydessä, jolloin viljan ja jauhojen lisäksi tuomisina oli kankaita, kukikkaita huiveja ja silkkinauhoja.
Tykkimyssy muotoutui 1800-luvun puolivälissä Vehkalahdella mataksi. Etureuna kaartui jyrkästi sisäänpäin ja keskellä oli pitkä terävä kieleke. Takana oli 3-4 laskosta ja pitkänauhainen rusetti. Tämä myssy on tyypillinen juuri Kymenlaaksolle ja lähinnä Vehkalahdelle. Tykkimyssyn käyttö väheni 1850–1860-luvulla, mutta Vehkalahdella myssyjä käytettiin 1900-luvun alkuun saakka. Vehkalahden alueelta tykkimyssyjä onkin säilynyt niin museoiden kokoelmissa kuin yksityisomistuksessa runsaasti.
Kymenlaakson museon kokoelmiin talletetut tykkimyssyt löydät Finna.fi hakupalvelusta tämän linkin kautta.
Tykkipitsit
Tykkimyssyn pitsiosa eli tykki on usein valmistettu nyplätyistä pitsinauhoista. Nyplätyt pitsit olivat enimmäkseen Rauman pitsejä, joita ostettiin valmiina kauppiailta. Vehkalahdella oli myös päähinepitsin nyplääjiä ja silittäjiä. Kymenlaaksossa on käytetty lisäksi verkkopitsistä valmistettuja tykkejä. Kotipitäjässä tehtyjä pitsejä käytettiin lähinnä arkisin. Hienommat pitsit olivat käytössä juhlissa ja kirkkomatkoilla.
Tanupitäjä Kymi
Tanu on valkoisesta pellavakankaasta valmistettu naisten päähine, jonka etureunassa on leveä pitsi. Kymenlaaksossa tanuja käytettiin koko kymijokilaakson alueella, mutta erityisesti Kymi oli tanupitäjä. Kymissä tanut ovat muodoltaan pitkänomaisia, peittäen hiukset kokonaan. Muualla tanut olivat huomattavasti pienempiä ja lähes neliön muotoisia.
Tanun etureunassa olevat pitsit valmistettiin Kymissä pääosin verkkopitsistä, mutta myös nyplättyä ja kudottua pitsiä sekä kirjailtua tylliä on käytetty. Pitsien kuvioaiheet löytyivät omasta elinympäristöstä kuten jäätyneistä ikkunoista tai kalaverkkoihin tarttuneista levistä. Tanun pitsi kovitettiin perunatärkillä pöydän päällä sian torahampaalla. On kerrottu, että vaimot panivat niin suurta huolta tanunsa silittämiseen, että heiltä meni siihen koko lauantai-iltapäivä.
Suurimmassa osassa maata tanupäähine syrjäytyi 1800-lukuun mennessä tykkimyssyn tieltä. Kymenlaaksossa erityisesti Kymissä jotkut vanhat emännät käyttivät tanuja päähuivin alla kirkkopäähineinä vielä 1920-luvulla.
