Suomessa puretaan vuosittain useita rakennuksia. Niin myös Kymenlaaksossa. Kysyimme kymenlaaksolaisilta millaisia ajatuksia rakennusten purkaminen heissä herättää ja minkä rakennuksen purkaminen on ollut erityisen harmillista. Paljon rakennuksia on myös tyhjillään. Pyysimme myös tarinoita siitä, millaista on seikkailla autiotaloissa.
”Minusta jokainen rakennus on ainutlaatuinen ja arvokas, moni niistä on myös yhteisölleen tärkeä. Haluan tallentaa ne ennen kuin ne katoavat, jotta ne muistettaisiin. Nyt talo on tyhjillään ja surullisen näköinen. Välillä ikkunat ovat rikki tai jotakin muuta ilkivaltaa on tehty ja kaunis talo on vailla sille kuuluvaa toimintaa ja arvostusta!” Mies 1989
Kaatakaa kaikki loputkin! – Purkamisesta heränneitä tunteita
Rakennusten purkaminen herätti vastaajissa voimakkaita tunteita. Rakennuksiin liitettiin yhteisöllisyyttä, historiaa, ääniä, askelia, muistoja… Purettujen rakennusten pienetkin yksityiskohdat ovat painuneet syvälle kertojien mieliin.
”Siinä vaiheessa mieleni mustui ja ajattelin, että kaatakaa kaikki loputkin. Talo oli mielestäni hyvin kaunis.” Nainen 1938
”Jokaisen vanhan rakennuksen purkaminen särkee sydämeni. Tämän päivän ongelma on rakennusten päästäminen niin huonoon kuntoon, ettei niitä voida enää pelastaa, vaikka haluttaisiinkin. Puretut rakennukset hävittävät historiallisia kerroksia ja köyhdyttävät kaupunkikuvaa.” Nainen 1951
”Historiasta kiinnostuminen on todennäköisempää, jos siihen liittyy jotain konkreettista, vaikkapa rakennus. On kiehtovaa miettiä, mitä kaikkea vanhassa rakennuksessa onkin tapahtunut, ketkä kaikki ovat sen lattioilla kävelleet, ja mitä kaikkea ovat sen seinät nähneet.” Nainen 1978
”Sinun aikasi päättyi kesällä 2021. Olit tullut tiesi päähän aivan liian varhain. Mutta niin kuin ihmisten kuollessa myös talojen tyhjentyessä niiden henki ja sielu häviää ihmisten elämän poistuessa niistä, ja niihin jäävät vain tyhjät kuoret. Näin kävi sinullekin.
Sinun portaikoissasi ovat vuosien saatossa kaikuneet lukemattomat askeleet ja asukkaiden keskustelut, virkailijoiden ja muuttojen äänet.” Nainen
”Matti Ijäksen ohjaama Lahja on yksi lempielokuvistani. Siinä on monia tuttuja paikkoja ja rakennuksia, mutta rakkain on Koskenkorvan talo, joka elokuvassa toimii majatalona. Muistan vieläkin rakennuksen jyrkät rappuset ja sisällä olleen tuoksun.” Nainen 1976
Rakennusten purkaminen saattaa johtaa myös suuriin henkilökohtaisiin tragedioihin:
”Vuonna 1914 syntynyt appeni oli Uuraasta kotoisin, oli mennyt naimisiin mussalolaisen suvun tyttären kanssa ja sodan jälkeen vuonna 1952 rakentanut hartiapankilla uuden kodin perheelleen vaimonsa kotiseudulle. Hän oli 91-vuotias, kun joutui lähtemään kolmannen kerran evakkoon kodistaan, kahdesti Uuraasta ja 2005 Palaskylästä.” Nainen 1941
Purettujen rakennusten tilalle rakennettuja uusia taloja arvosteltiin:
”Ensimmäinen muisto rakennuksen joutumisesta purku-uhan alle liittyy Karhulassa sijainneeseen Kinemaan. Kinema oli 1980–1990-lukujen vaihteessa minulle tärkeä paikka. Siellä tapasin kavereita. Kinemaan oli helppo tulla ja siellä oli helppo olla. Kun kuulin suunnitelmasta purkaa rakennus viereen valmistuneen älytaloksi kutsutun Eagle-talon vuoksi, kirjoitin paikallisen lehden yleisönosastolle. Ikää oli tuolloin suunnilleen 12 tai 13 vuotta. Kinema purettiin vuonna 1991. Tilalle valmistui myöhemmin Eagle-talon laajennus. Yhä edelleen, lähes joka kerta, kun kuljen paikan ohi, Kinema tulee mieleeni. Pidän Eaglea paikalle sopimattomana, rumana lasikuutiona. Puhun siitä yhä älytalona, Kineman purkamisesta älyttömyytenä.” Nainen 1976
Lettinauhoja, nallekarkkeja ja hevosen lihaa – Kauppahallien purkaminen aiheutti harmitusta ja surua
Eniten muisteluita saatiin kauppahalleista: sekä Kotkasta että Haminasta. Useimmat näistä muistoista liittyivät lapsuuteen.
” Muistan erityisesti erään kerran, kun menimme ostoksille ja sain valita itselleni lettinauhat kangaskaupasta. Valituksi tulivat kauniit kirkkaan punaiset lettinauhat, joita myytiin metritavarana. Muistan vieläkin lettinauhojen materiaalin ja kuinka onnellinen olin näin yli viidenkymmenen vuoden jälkeen. Kauppahalli oli tunnelmallinen ja pienelle tytölle jännittäväkin paikka käydä ostoksilla. Harmi että päättäjät tekivät päätöksen purkaa tuon idyllisen rakennuksen.” Nainen 1964
”Hallissa oli kalakauppa, ja muistan myyjättären, joka oli tumma, hoikka nainen, jolla oli valtavan korkea nuttura!” Nainen 1965
”Minulle erityisen harmillista oli Kotkan kauppahallin purkaminen. Halli oli rakennuksena todella kaunis ja toimisi tänä päivänä varmasti yhtenä Kotkan maamerkkinä. Lapsuudessa halli oli koulumatkani varrella ja kuljin usein se läpi kotimatkalla. Hallista sai ostaa pennillä nallekarkin, joten pikkurahalla sai koulupäivän päätteeksi suun makeaksi ja talvipakkasilla hetken lämmitellä 🙂. Hallin paikalle rakennettu liikekiinteistö edusti aikansa arkitehtuuria ruumuudessaan ja luontaantyöntävyydessään. En asu enää Kotkassa, mutta Kotkassa vieraillessani ja kauppatorin kulmilla liikkuessani, halli tulee aina mieleeni ja sen purkaminen edelleen harmittaa ja saa minut surulliseksi. ” Nainen 1959
”Haminan kauppahallin ikkunan joulukuvaelma. Siinä oli tonttu, joka liikkui vaikkei ollut elävä! Kauppahallista on myöhäisempiäkin muistikuvia, koska siellä asioitiin varmaan joka kerta kaupungissa käydessä. Isä osti suolalihaa, valmiita viipaleita leivän päälle. Käsittääkseni se oli hevosta. Äiti osti työtakeiksi kutsumiaan mekkoja, joissa oli edessä napitus ylhäältä alas. Muistaakseni se vaatekauppa oli heti Ympyrän puoleisista ovista vasemmalla. Hallista ostettiin myös kahvia, jonka kauppias jauhoi pavuista ostajalle siinä ostohetkellä. Kauppahalli oli mielestäni mahdottoman kaunis rakennus ja suren edelleen sen menetystä. Kiitollisena olen katsellut nykyistä kirjastoa, jossa on kauppahallin olemusta.” Nainen 1954
”Kävin 15.10.1974 Haminan kauppahallissa parturissa. Puoleenselkään ollut hiuskasvusto lähti ja siitä sitten Kymen Jääkäripataljoonaan alokkaaksi. Pahaa tekee katsoa sitä yhtä Suomen ruminta liiketaloa, joka kauppahallin tilalle ilmestyi näkymää pilaamaan.” Mies 1955
Monitoimitilana linja-autoasema
Rakennuksen ulkonäkö ei välttämättä vaikuttanut siihen, että sen purkamista surtiin. Tärkeintä oli se, mitä rakennuksessa tehtiin ja kenen kanssa.
”Kotkan nyt jo purettu linja-autoasema ei ollut mikään arkkitehtoninen helmi, mutta se oli olennainen osa nuoruutta ja kulkemista. Ei ollut vielä ajokorttia, autosta puhumattakaan. Aseman tuulikaapissa ja odotustilassa odotettiin bussia, lämmiteltiin ja pidettiin sadetta. Myös vessakäynti oli mahdollista, alussa taisi olla maksutontakin. Lippuluukulta ostettiin sarjalippuja, makeisia ja lehtiäkin. Joskus harvoin oli varaa käydä limsalla tai kahvilla aseman baarissa. Myöhemmin treffitkin voitiin sopia linja-autoasemalle. Penkillä odotellessa voi seurata muita matkustajia, bussikuskeja ja alussa myös rahastajia. Rahtiasemanakin tila toimi pitkään. Aseman ulkoseinän kello ei juuri koskaan ollut ajassa.” Nainen 1956
”Toi on mun äiti toi” – Ravintolaelämää
Ravintolaelämää muisteltiin muutamassa kirjoituksessa.
Hotelli Pallas: ”Hotellissa oli 15 huonetta, 3 wc:tä, kylpyhuone, iso ravintolasali ja keittiö kylmähuoneella ja pihalla jääkellari. Lämmityksenä haloilla ja hiilillä toimiva keskuslämmitys. — Hotellissa asui taiteilijoita mm. Punaisen Myllyn henkilökuntaa, Esa Pakarinen ja Masa Niemi. Sunnuntaisin oli upea ja suosittu seisova pöytä. — Hotellissa oli kymmenkunta työntekijää.” Mies 1945.
”Pyhtään motelli. Äitini oli siellä töissä heti avaamisesta. Oli ihanaa, kun pääsi joskus sunnuntaisin “voileipä pöytään”. Haitariovi seinän takana kabinetissa syötiin. Näkymä Huutjärvelle oli hieno. Ravintola oli merkittävää 1970 luvun ruskeaa motelli rakentamista. Myöhemmin serkkuni siivosi hotellihuoneita, jännää olla mukana. Oli portsari ja hovimestari, viinikassa ja tarjoilijat tarjoilivat tyylikkäissä vaatteissa. Oli hienoa lapsena tuntea tällaisten hienojen asiakaspalvelun ammattilaisia, jotka luonnollisesti olivat myös äidin siviiliystäviä, joilla kyläiltiin. Olin niin ylpeä äidistä ja tarina kertoo kuinka olin seisovan pöydän alla piilossa ja huusin pöytäliinan alta ” toi on mun äiti toi”. Aluksi asuttiin kirkolla ja motellilla pääsi harvemmin. Kun asuttiin Siltakylässä, käytiin motellilla tekemässä Lotto ja huoltoaseman kaupasta sai kesällä kivoja kesäleluja. Sain joskus pestä auton ikkunoita. Myöhemmin teininä hengailtiin baarin nurkalla katsomassa, kun isot pojat käy tankkaamassa autojaan, sisälle ei ollut asiaa. Kyllä harmitti, kun kuulin että motelli purettiin, silloin olin asunut jo vuosia pääkaupunkiseudulla. pintamateriaaleissa oli upeaa ruskeaa tiiltä mitä ei enää käytetä ja motellikulttuurikin kadonnut.” Nainen 1965
”Legendaarinen Kymenhovi. Kun täytin 18 vuotta, lähdin juhlimaan Kymenhoviin äitini ja hänen kahden työkaverinsa kanssa. Olin ollut samassa yrityksessä heidän kanssaan töissä ja siksi tämä porukka valikoitui juhlailtaan. Muut ikäiseni viettivät juhliaan toisenlaisissa kuppiloissa. Löytyihän sieltä tanssittajakin sille illalle. Toki hänestä en ole sen koommin kuullut. 🤭” Nainen 1978
Makaroonivelliä ja kurinpitoa – Kouluaikojen muistoja
Viime vuosina moni koulurakennus Kymenlaaksossa on jäänyt tyhjilleen ja moni niistä on purettu. Purkutuomion ovat saaneet mm. Pilkanmaan koulu Kouvolassa ja Rauhalan koulu Kotkassa. Koulurakennukset herättivät muistoja itse rakennuksesta ja sen pihapiiristä sekä myös henkilökunnasta.
Korkeakosken ns. pahvikoulu: ”Pahvikoulussa oli iso, tai ainakin silloin lapsena tuntui suurelle, aula ja kolme aulasta lähtevää siipeä. Kivikoululle päin lähteneessä siivessä oli ruokasali, opettajien huone ja juhla/voimistelusali, Veikkolan tien suuntaan lähteneessä siivessä oli luokkahuoneita (ylemmät luokat) ja Veikkolan kylään päin olleessa siivessä luokkahuoneita (alemmat kaksi luokkaa). Minulle hyvin selkeästi ovat jääneet mieleen syksyllä, koulun alkaessa aulassa olleet uusien kirjojen ‘pinot’. Ne tuntuivat jotenkin hienoille, niin paljon uusia kirjoja. Aulassa oli suurikokoinen kello, tästä tietysti katsottiin aikaa, mutta kellon alle joutui rangaistukseksi seisomaan, jos oli tehnyt jotakin kuritonta. Ylempien luokkien siivessä viimeisenä oli tekstiilikäsityön luokka, joka oli suurempi kuin normaalit luokat ja todella valoisa, koska siinä oli ikkunat kahteen suuntaan. Pidin jotenkin tuosta tilasta, ehkä myös siksi, että käsityöt olivat mieluisia. Tämän luokan Veikkolantien puoleisten ikkunoiden kohdalla, seinän vieressä oli pitkä kukkapenkki, jossa keväällä kukkivat tulppaanit.” Nainen 1955
”Yksi puretuista mailleen menneistä Kymenlaakson rakennuksista on Viialan kansakoulu Myllykoskella. — Koulurakennus sijaitsi maantieltä katsoen loivasti kohoavalla töyräällä niin että maantieltä (Myllykoski -Keltakangas) vaaleankeltainen koulurakennus oli mahtavan näköinen kartanomainen ilmestys. Komeutta lisäsi, että rakennuksen ympärillä oli seitsemän valtavan suurta poppelipuuta, joista myrskyisinä ilmoina saattoi irrota suuria oksia. — Viialan koulu oli yhteisö, viihtyisä, harmoninen ja hyvin toimiva. Elämää siivitti varovainen optimismi, usko kehitykseen, vaurastumiseen sekä opiskelun merkitykseen ja tärkeyteen.” Mies
”Talousrakennuksessa (joka lienee rakennettu 1940-luvun lopulla) toimi keittola, jossa oppilaille tarjottavat kouluateriat valmistettiin. — Lautaset ja ruoka tuotiin ämpäreissä luokkiin, joissa oppilaat ja opettajat söivät. Opettaja jakoi ruoan. Ruoka oli enimmäkseen keittoja, perunaa ja kastiketta ja makaroonivelliä. Siihen oltiin hyvin tyytyväisiä. Kukaan ei valittanut, päinvastoin. Kaikki oli keittolassa valmistettua, mitään eineksiä ei tarjottu. Lauantaisin, joka vielä 1950-luvun alussa oli lyhyt työpäivä ja päättyi klo 13, tarjottiin oppilaille kaakaota ja pullaa.” Mies
Kosketus historiaan autiotaloissa
Autiotalot kiehtoivat niin lapsia kuin nuorehkoja miehiä. Tyhjiin rakennuksiin liitettiin kummitustarinoita mutta niissä päästiin kosketukseen myös Kymenlaakson rakennemuutokseen.
”Muutama vuosi sitten koulumatkamme varrelta purettiin vanha autio puutalo. Sen ympärillä oli iso tontti vanhaa sekametsää. Sinäänsä talon purkaminen oli hyvä idea, koska se oli haurasrakenteinen, homehtunut ja aiheutti mahdollisesti vaaratilanteita sitä tutkiville lapsille. — Kuitenkin talosta keksittiin paljon mielenkiintoisia ja paranormaaleja tarinoita, jotka kiehtoivat koululaisia.” Nainen 2010
”Olen aina ollut kiinnostunut hylätyissä rakennuksissa seikkailusta. Tai en niinkään seikkailusta, hylätyn kautta olen päässyt kosketuksiin historiaan, kuihtuvaan teollisuuteen ja rakennemuutokseen. Monta mielenkiintoista kohdetta on löytynyt juuri Kymenlaaksosta. Yksi ikimuistoisimmista tutkimuksista on ollut Voikkaan vanhassa sellutehtaassa käynti. — Muistikuvat sisältä ovat jo hieman haalistuneet, mutta valtavasta tehtaasta on jäänyt mieleen muutama tila. Tehtaan vanha laboratorio oli vielä tallella, ja siellä oli säilynyt myös jonkin verran alkuperäistä esineistöä, jos kohta melkoisessa sekasorrossa. Vaikuttavin tila oli korkeuksiin kohoavan sellukattilahalli. Jos oikein muistan, kaikki kattilat yhtä lukuun ottamatta oli purettu, joten hallin korkeus tuntui huumaavalta. Nurkassa kulki ruosteiset kierreportaat tehtaan katolle, josta oli upea näkymä yli Voikkaan, Kuusankosken, mustan Kymijoen, tehtaan ja taajamien valojen. Kolmas, mieleen jäänyt tila oli jonkinlaisen korjaamopajan muottivarasto. Hyllyillä oli edelleen satapäin puisia, ties minkä koneiden ja laitteiden puisia valumuotteja, joiden perusteella ilmeisesti oli aikanaan valettu varaosia. Rautatiehistoriaan perehtyneenä olin tunnistavinani muun muassa tehtaan kapearaiteisen rautatien kalustoon liittyviä varaosamuotteja. Mies 1988
Purkamisen syyt
Kirjoituksissa purkamisen syiksi ”hyväksyttiin” sisäilmaongelmat, rakennusten vanhanaikaisuus tai vaarallisuus. Silti kohteita muisteltiin haikeudella.
”Tiloihisi hiipi myös kosteus ja sen mukanaan tuomat virukset. Aiemmin tilasi oli saatu pysymään hyvin kunnossa, kun lämpimällä säällä pidettiin ikkunat auki ja kylmällä ilmalla kiinni. Nyt tiloihisi tuli ilmastointijärjestelmä, joka kyllä varmaan mukavoitti virkailijoiden ja asiakkaiden oloa, mutta samalla laittoi vanhoissa tiloissasi kaikki kiertoon. Vuonna 2019 todettiin, että sinusta ei ole enää virasto- eikä asuntokäyttöön huonon sisäilman takia.” Nainen
”Nyt rakennus on jo aikansa elänyt, hyvin palvellut ja kaupunki purkaa sen. Vanhentuneena, hylättynä rakennuksena.” Nainen 1960
—
Kaikki sitaatit ovat Kymenlaakson museoiden vuoden 2025 Kerro meille! -kyselystä, jonka teemana oli puretut rakennukset ja autiotalot. Kiitos kaikille kyselyyn vastanneille!
