Puistojen Kotka

Kotkan Sibeliuspuisto, kukkaistutuksia, korkea suihkulähde, jossa kotka patsas. Suihkulähteen edessä seisoo nainen. Mustavalkoinen kuva.

Lyhyt historia neljästä Kotkan puistosta

Kotka on saanut 2000-luvulla erityistä kiitosta hyvin hoidetuista puistoistaan. Kaupungin syntyessä ja kasvaessa 1800-luvun lopulla eivät puistot kuitenkaan olleet niitä kohteita, joita olisi ensimmäisinä ajateltu. Isopuisto oli Kotkan kaupungin ensimmäinen alue, joka toteutettiin puistoksi. Sitä ennen oli ollut jo olemassa yksi istutettu metsäalue, jota sanottiin puistoksi.

Kuvia Kotkan puistoista näet alla olevan kuvan kautta. Se johdattaa sinut Flickr-palveluun, jossa voit joko selata kuvia tai ladata niitä omaan käyttöösi. Kuvat on avattu CC BY 4.0 -lisenssillä eli niitä voi käyttää vapaasti, kunhan mainitaan kuvaaja sekä lähteenä Kymenlaakson museo.

Kaupungin keitaita

Konstantinin puisto

Kotkan ensimmäisenä puistona pidetään Sapokassa sijainnutta lehtikuusimetsää, jonka perustaja oli suuriruhtinas Konstantin Pavlovitsh. Hän kävi paikalla toukokuussa 1795 isoäitinsä Katariina II puolesta tarkastamassa Ruotsinsalmen linnoitustöiden edistymistä. Tarinan mukaan suuriruhtinas ihastui rantautumispaikkaansa nykyisen Ruotsinsalmenkadun eteläpäässä ja hänen toiveestaan paikalle istutettiin Siperian kuusia eli lehtikuusia. Myöhemmin teollistuva Kotka tarvitsi alueen käyttöönsä. Kaikki kuuset kaadettiin ja alue tasoitettiin lautatarhaksi ja asutusalueeksi.

Isopuisto

Pyhän Nikolaoksen kirkko ja sen ympäristö säilyivät lähes ainoina Ruotsinsalmen linnoitusyhdyskunnan hävityksestä 1850-luvulla. Hoidettua aluetta oli pitkään vain kirkon ympärillä, muutoin Isopuiston alue oli metsää, kalliota ja soista maastoa. Aluetta kutsuttiin Kaupunginpuistoksi, joskus Keskuspuistoksi, ja vasta vuonna 1914 sille vakiintui nimeksi Isopuisto.

Kaupunginpuistoa kaavailtiin kasvavan teollisuuskaupungin työväestön asuinalueeksi, mutta pormestari Backman ja maistraatti onnistuivat estämään suunnitelmat. Puistoa ryhdyttiin kunnostamaan vuonna 1888. Työt valmistuivat 1890-luvun alkuvuosina.

Puistoon rakennettiin vuonna 1892 kioski ja vähän myöhemmin soittopaviljonki. Myöhemmin soittopaviljonki purettiin musiikkiesitysten siirryttyä Kisakentän puistoon. Puiston vilkkaan käytön takia kirkon ja hautausmaan ympärille rakennettiin vuonna 1895 vielä nykyäänkin käytössä oleva metalliportti sekä lauta-aita, joka myöhemmin korvattiin orapihlaja-aidalla.

Sota-aikoina Isopuistosta, kuten kaupungin muistakin puistoista, annettiin kaupunkilaisille palstoja perunanviljelyyn. Isopuiston viimeinen perunasato nostettiin vuonna 1949. Isopuiston uudistaminen alkoi 1960-luvulla, jolloin puistoon rakennettiin vuoristopuro, lapsille leikkipaikka ja kahluuallas, pallokenttä ja pienoisgolf-rata.

mustavalkoisessa talvikuvassa etualalla paljon lapsia hiihtämässä ja kelkkojen kanssa. Taustalla valkoinen kirkko.
Lapsia hiihtämässä ja kelkkojen kanssa Isopuistossa vuodelta 1910. Kuva: kuvaaja tuntematon, Kymenlaakson museo.

Kisakentästä Sibeliuksen nimikkopuistoksi

Nykyisen Sibeliuksenpuiston alue kaavoitettiin jo 1800-luvun puolella urheilukentäksi. 1900-luvun alussa aluetta ryhdyttiin suunnittelemaan puistoksi. Urheilukentän puistosta tuli Kisakenttä. Nimi säilyi aina 1950-luvulle, jolloin puisto nimettiin säveltäjämestari Jean Sibeliuksen mukaan Sibeliuksenpuistoksi.

Kisakentän puiston suunnittelu vei useamman vuoden, mutta valmista alkoi olla vuonna 1912. Puistosta varattiin kolmasosa leikki- ja urheilukentäksi. Kentällä järjestettiin pelien lisäksi erilaisia tilaisuuksia.

Uudet puistosuunnitelmat tehtiin 1930-luvulla. Tuolloin luovuttiin urheilukentästä ja koko alue muutettiin puistoksi. Seuraavat suuret muutokset puistossa tapahtuivat 1950-luvulla. Vuonna 1913 valmistunut puistopaviljonki Kinekulla purettiin vuonna 1954 ja Jussi Mäntysen veistämä Kotkat -patsas sijoitettiin Sibeliuksenpuiston keskelle vuonna 1955.

Mustavalkoinen kuva puistosta. Käytävän varrella lankkaripoika, taustalla paviljonkirakennus.
Puistopaviljonki Kinekullan edustalle on kerääntynyt kaupunkilaisia kesäpäivän viettoon arviolta 1910-luvulla. Kuva: kuvaaja tuntematon, Kymenlaakson museo.

Palotorninvuoren puisto

Kotkansaaren sataman puoleiselle laidalle, Tchedajeffin vuorelle valmistui vuonna 1895 palotorni, joka antoi paikalle uuden nimen. Torni ja huikeat maisemat vetivät kaupunkilaisia vuorelle, joten paikkaa ryhdyttiin siistimään. Kallioinen maaperä ei ollut otollinen toivotunlaiselle lehtomaiselle puistolle, mutta uusia puu- ja pensaslajeja puistoon kuitenkin istutettiin. Palotorni paloi elokuussa 1911, eikä sitä rakennettu uudelleen, vaan tornin alue tasattiin katselutasanteeksi.

Mustavalkoinen kuva puistosta. Vasemmalla kohoaa tie kukkulalle, jossa puu. Taivaalla pilviä. Tien varrella istuu pikkupoika.
Palotorninvuoren puiston tasanteelle johtavan kulkuväylän varrella istuskelee pikkupoika 1930-luvulla. Kuva: A.G. Salonen, Kymenlaakson museo.

 

 

 

 

 

 

 

 

 

 

 

Pysy oikealla Kanavalla!

Tilaa Vellamo-kanavan uutiskirje ja kuule ensimmäisenä uusista teemoista. Uutiskirje ilmestyy noin neljä kertaa vuodessa ja kattaa Kanavan ajankohtaiset aiheet.