Hääpukumuodin vuosikymmenet

Silkkiä, villaa, viskoosia ja polyesteriä

Hääpukujen mallit ja kankaat ovat muuttuneet vallitsevan muodin mukana. Helman ja hunnun mitta on vaihtunut aikakaudesta riippuen. Valkeaa pukua edelsivät 1800-luvulla mustat ja värilliset hääpuvut, väreihin palattiin viimeistään 1970-luvulla. Sulhanenkaan ei ole aina pukeutunut tummaan pukuun.

1800-luku

Kymenlaaksolainen kruunumorsian 1800-luvulta

 

Helykruunumorsian

 

Talonpoikaismorsiamen hääpuku oli 1800-luvulla yleensä väriltään musta. Pukuna käytettiin joko parasta pyhäpukua tai puku lainattiin kruunukaasolta.

 

Tärkeitä olivat puvun päälle laitettavat peilein koristellut rinta- ja selkäkoristeet sekä kaulus ja kirjava vyö. Kaulus oli kaarrokkeen mallinen, usein punaista kangasta ja se oli koristeltu pitsein tai metallinauhoin. Rinta- ja selkäkoristeet olivat kovikkeen päälle punaisesta tinapaperista tehtyjä levyjä, joissa keskellä oli peili ja reunoissa helmiä sekä punoksia. Viimeiseksi asetettiin helykruunu päähän.

 

Korkea morsiuskruunu oli Kymenlaakson alueella sivulta litteä ja viuhkan muotoinen. Se oli päällystetty tummanpunaisella tinapaperilla ja koristeltu peilein, tinapaperisuikalein, helminauhoin ja roikkuvin koristein. Kymenlaakson alueella helykruunun pohjana oli tykkimyssyn koppa ja sen alla käytettiin tykkipitsiä.

1841

Hääpuku Alexandra Gratshoff 1841

 

Muotia Pietarista

 

Alexandran vaaleasta kukkakuvioidusta silkistä valmistettu puku on hankittu Pietarista vuonna 1841. Pietarissa oli 1830-luvulta alkaen julkaistu Pariisin ja Euroopan muotipukuja esitteleviä muotilehtiä ja kuvastoja. Aateliset ja varakkaat porvarit pystyivät näin seuraamaan eurooppalaista pukumuotia ja Alexandrankin puku seuraa täydellisesti aikaansa.

 

Vain vuosi ennen Alexandran ja Andersin häitä oli Englannin kuningatar Victoria mennyt naimisiin prinssi Albertin kanssa. Victorian hääpuku oli vaaleaa silkkisatiinia ja pitsein somistettu. Se poikkesi kuninkaallisesta hääpukutyylistä yksinkertaisen vaalean värinsä puolesta. Muotilehtien ja -kuvastojen kautta kuva Victorian valkeasta hääpuvusta levisi kaikkialle läntiseen maailmaan. Sitä kopioitiin laajasti ja se lisäsi valkoisen puvun käyttöä morsiuspukuna. Valkoista pukua ei kuitenkaan ollut varaa käyttää kaikissa yhteiskuntaluokissa, vaan se pysyi pitkään vain varakkaiden morsianten, kuten Alexandran, pukuna.

 

Puku on Loviisan kaupungin museon kokoelmista ja siihen kuuluvat lisäksi jalkineet, silkkinen morsiussukkanauha, korusetti ja hääkutsu.

 

Alexandra Gratschoff ja Anders Gustav Hamberg avioituivat 25. huhtikuuta vuonna 1841.

1885

Morsian tummassa puvussa 1885

 

Morsian tummassa muotipuvussa

 

Musta yksiosainen vihkipuku tuli muotiin 1850-luvulla, mutta samanaikaisesti morsiamet pukeutuivat tumman hameen ja röijyn yhdistelmään. Puvut valmistettiin joko hyvälaatuisesta villakankaasta tai silkistä riippuen morsiamen varallisuudesta. Englan kaksiosainen puku on ommeltu koneella ruskean kirjavasta käsinkudotusta villakankaasta ja malliltaan se myötäilee aikakauden muotipuvun piirteitä.

 

Valkoinen hääpuku levisi hitaasti porvariston välityksellä 1800-luvun lopussa myös Suomeen. Aluksi valkoisiin pukeuduttiin kesähäissä sekä erityisen suurissa häissä. Mustasta puvusta valkoiseen siirryttäessä morsiuspuku saattoi olla värillinen. Välivaiheen aikana yleistyi myös valkoisen hunnun käyttö värillisen puvun kanssa, aluksi kruunun ja sitten muodikkaamman kukkakranssin kanssa.

 

Engla Skräddars avioitui Anton Eerikinpoika Willmanin kanssa Pyhtäällä vuonna 1885.

1906

Häät haapasaari 1906

 

Villakankaassa vihille

 

1900-luvun alussa morsianten pukujen miehustaa koristivat runsaat kukkaköynnökset tai pienempi rintakukka, morsiuskimppu ei vielä yleisesti ollut käytössä.

 

Lydian puvussa on jugendin aikakaudelle tyypilliset tiukat hihansuut, runsaat hihat ja miehustasta löysä pusero sekä pieni ja tiukka pystykaulus. Kaksiosaisen, ohuesta villakankaasta ommellun puvun hame on edestä sileä, mutta takaa runsas. Hameen alla käytettiin alushameita korostamaan takaa helman runsautta.

 

Haapasaarelainen luotsi Konstantin Laanti ja suursaarelainen Lydia Talsi avioituivat maaliskuussa vuonna 1906.

1909

Häät 1909

 

Morsian kuin S-kirjain

 

Jugendin ajan muoti nosti vyötärölinjan ylös tehden miehustasta runsaan. Vartaloa muokattiin s-kirjaimen muotoiseksi tiukalla korsetilla. Puvun linja oli suora ja ryhdikäs.

 

Emmi asteli alttarille valkoisessa villakankaisessa puvussa, jossa oli ajan hääpuvuille tyypillinen laahus. Korkea luuvahvikkeinen sormuskaulus ja pitsinen chemisette peittivät häveliäästi kaulan ja niskan ihon. Puvun edusta on koristeltu jugendin muotivirtausten mukaisesti geometrisilla kirjailuilla ja koristeilla.

 

Hääyötä seuranneena päivänä Emmi sonnustautui niin sanottuun toisen päivän pukuun, joka oli tumman violettia silkkiä. Malliltaan, niin leikkaukseltaan kuin muutenkin muodoltaan, puku mukailee hääpukua, tosin ilman laahusta ja kirjontoja. Puvun tumma väri kertoo kantajansa siirtyneen rouvassäätyyn.

 

Pitkä huntu, joka kiinnitettiin päälaelle kukkakranssilla, oli muodikas.

 

Emmi ja Lauri avioituivat Pyhtäällä maaliskuussa vuonna 1909.

1913

morsian 1913

 

Moderni ja muodikas

 

1910-luvulla jugendin jäätyä muodista hääpukujen materiaalit keventyivät ja ohentuivat. Helmat eivät olleet enää runsaita, vaan yksinkertaistuva ja moderni muoti suosi suoria ja kapeita linjoja.

 

Ragnin hääpuku on valmistettu muodin mukaisesti ohuesta luun värisestä kašmir-kuvioidusta silkkikrepistä. Siinä on muodikas poimutettu helma ja halkio. Ragnin puku on teetetty Helsingissä syatelier Lina Stenbergissä.

 

Silkkikengät ja muodinmukainen viuhka täydentävät asukokonaisuutta.

 

Ragni Ahlberg ja Gösta Winterbäck avioituivat syksyllä vuonna 1913.

1920

Morsian 1920

 

Silkinkevyt morsian

 

1920-luvulla muotiin tulivat yksinkertaiset ja vartalon kaaria häivyttävät suorat linjat. Puvut lyhenivät puoleen pohkeeseen, jopa polveen, jättäen sääret näkyville. Vyötärön kapeutta korostava korsetti jäi pois käytöstä ja sen sijaan rinnan kaaria häivytettiin latistavilla liiveillä. Aikakaudelle oli tyypillistä koristella puku helmikirjailuin, korostaa lantiota rusetilla ja saada helmaan näyttävyyttä kerrostuksella.

 

Martta ompeli itse hääpukunsa.  Upea pukukangas oli luunväristä silkkiä, ja sen Martta sai Amerikan sukulaisilta. Silkki oli muodikas ja ylellinen valinta morsiuspuvun kankaaksi. Martan puvussa on vielä kaikuja 1910-luvun lopulta. Puvun vyötärölinja on edelleen kapea ja hieman korotettu, mutta puvun helma on jo muodikkaasti lyhentynyt puoleen sääreen.

Ohuesta silkkiharsosta tai -tyllistä valmistettu huntu oli usein myssymäinen. Se koristeltiin muratilla tai vahakukkasin.

 

Martan ja Vilhon häitä juhlittiin Kymissä marraskuun lopulla vuonna 1920.

1935

 

Häät 1935

 

Tekosilkin liehuvaa edullisuutta

 

1930-luku toi pukeutumiseen teollisesti valmistetut vaatteet ja hääpuvuista pyrittiin tekemään jotain arjesta erottuvaa. Hääpukujen kankaaksi valikoitui edullinen tekosilkki eli viskoosi, joka oli uusi, ominaisuuksiltaan silkkiä muistuttava kuitu.

 

Lean hääpuvussa on aikakauden muodin mukaisesti lantiolla vinoja leikkauksia ja helma kertyi kalanpyrstömäisesti. Puvun malli ja viskoosikangas nuolevat vartalon muotoja korostaen aikakauden muoti-ihanteen mukaisesti naisten luonnollista kurvikkuutta. Puku on pääntieltä pieni, vaikka muutoin aikakaudella pääntiet avartuivat ja puvut saattoivat olla selästä kokonaan avoimia. Puvussa on kuitenkin rohkeat pitsikoristeet, joiden alta pilkistää iho. Muodissa olivat pitkät maahan saakka laskeutuvat hunnut ja runsaat hääkimput.

 

Kaarlon tumma puku oli tehty mittojen mukaan. Se on tilattu Kotkassa Vuorelankulmassa sijainneesta H. Heinäsuon vaatturiliikkeestä.

 

Lea ja Kaarlo avioituivat Hurukselassa kesäkuussa vuonna 1935. Tästä pääset kuuntelemaan heidän rakkaustarinansa.

1939

Häät 1939

 

Frakki tekee sulhasen

 

Frakki eli hännystakki on juhlavin miesten puku. Sen kanssa käytetään mustaa silinterihattua ja valkoisia käsineitä. 1800-luvulla säätyläismiehen hääpuku alkoi muistuttaa nykyistä frakkia ja myös silinterihatut tulivat muotiin. 1900-luvun alkupuolella frakkiin pukeutuivat vain varakkaammat sulhaset.  Vuosikymmenten aikana frakin käyttö häissä on vaihdellut ajankohdan tyylin ja aatteiden mukaisesti.

 

Torsten on ostanut juhlapukunsa kotkalaisesta E. Tissarin vaatturiliikkeestä. Vaatturin ompelema frakki oli laadukas ja kantajansa päällä aistikkaasti istuva juhlapuku. Valkean laahuspukuisen morsiamensa Paulan vierellä Torstenin arvokkuus on taattu.

 

Paula ja Torsten vihittiin elokuussa vuonna 1939, sulhasen isä vihki parin morsiamen kotiseudulla Orimattilan kirkossa.

1943

Häät 1943

 

Lottamorsian kruunussaan

 

Toisen maailmansodan aikana moni Lotta Svärd -järjestössä toiminut lotta avioitui harmaassa lottapuvussa, koska sota-aikana ei valkoista hääpukua ollut helposti saatavilla. Lottapuvun kantaminen oli myös kunniakasta. Valkoista pukua käytettiin, jos sellaisen sai jostain lainattua tai löysi sopivaa kangastam mistä hääpuvun saattoi ommella.

 

Lottamorsian sai pitää päässään osastoltaan lainattavaa lottakruunua. Kuvan morsiamella on päässään Viipurin lottaosaston kruunu ja yllään lainattu hääpuku. Lottakruunua sai käyttää oltuaan järjestön jäsen viisi vuotta ja sulhanenkin oli maanpuolustaja. Lottakruunujen käyttö sai alkunsa, kun tukholmalainen, suomalaissyntyinen konsuli Jakob Hedgren lahjoitti Lotta Svärd -järjestölle morsiuskruunun vapaussodan 15-vuotismuistopäivänä 16.5.1933. Hän kirjoitti lahjoituskirjassa muun muassa seuraavasti: ”on harras pyyntöni saada lahjoittaa myötäseuraava morsiuskruunu otettavaksi käytäntöön silloin, kun joku järjestöön kuuluva jäsen viettää elämänsä suurinta juhlapäivää, hääpäiväänsä.”

1945

Häät 1945

 

Ryhdikäs morsiuspuku

 

Pula-ajan muoti oli asiallista ja yksinkertaista. Hääpuvutkin ryhdistettiin olkatoppauksilla ja rypytyksillä, jotta pula-ajan huonolaatuiset ja veltot kankaat saatiin näyttämään paremmilta. Sodan jäljiltä materiaaleista oli vielä pulaa, mutta Ija on onnistunut saamaan hääpukuunsa ajalle tyypillistä krepattua viskoosikangasta, joka on poimutettu muodikkaasti keskivartalolta. Huntu on ajalle tyypillisesti pitkä.

 

Aleksanderilla on yllään smokki, joka on ostettu Leo Pylkön liikkeestä Kotkasta.

 

Ija ja Aleksander avioituivat Kotkan Pyhän Nikolaoksen kirkossa vuonna 1945. Ortodoksisin menoin avioituneella pariskunnalla on käsissään tuohukset.

1950

Häät 1950

 

Säännösteltyä muotia

 

Pieni pystykaulus ja miehustan nappirivi olivat hääpuvuissa yleisiä 1950-luvun vaihteessa. Pukujen helmoihin alkoi tulla lisää pöyhkeyttä niukkojen 1940-luvun pulavuosien jälkeen. Hunnut olivat edelleen runsaita.

 

Vaatetuskankaista oli vielä pulaa ja valikoima oli niukka. Anneli onnistui saamaan valkeaa 1940-luvulle tyypillistä viskoosikangasta, josta ompelutti puvun karhulalaisella ompelijalla.

 

Veijolla on yllään tumma puku ja valkea solmuke.

 

Anneli ja Veijo avioituivat maaliskuussa vuonna 1950.

1954

Häät 1954

 

Filmitähtimuotia

 

1950-luvulla muotiin vaikuttivat elokuvat, filmitähdet ja naisten lehtien muotiartikkelit. Helmat levenivät, vyötäröt kaventuivat ja hunnut lyhenivät puoleen selkään. Vuoden 1954 Suomen neidon Lenita Airiston Miss Universum -kilpapuvussa oli leveä tyllihelma, kuten Mailan hääpuvussa. Filmitähti Audrey Hepburn meni naimisiin samana syksynä kuin Maila ja samaa 1950-luvun tyyliä on puvuissakin: isot pussimaiset hihat, pieni kaulus ja ampiaisvyötärö.

 

Maila oli innokas ompelija ja saikin häälahjaksi varat ompelukoneen ostoon. Hääpukunsakin hän suunnitteli ja ompeli itse. Jos sinä haluat itsellesi samanlaisen hääpuvun, löydät siihen kaavat täältä Vellamo-kanavalta.

 

Maila ja Matti vihittiin Vehkalahden kirkossa vuonna 1954.

1962

Häät 1962

 

Tupeerattu nuttura

 

Käytännöllistä, asiallista ja yksinkertaista. 1960-luvun alun muoti oli konstailematonta. Tarjan pitkän polyesterisatiinista valmistetun hääpuvun helma on 1960-lukulaisittan poimutettu koholle vyötäröltä ja alushameen helman tyllirimpsu sai vilkkua tanssin pyörteissä. Tarja suunnitteli pukunsa itse ja sen ompeli Kierikkalan kylässä toiminut ompelija.

 

Huntu kiinnitettiin muodikkaaseen, päälaelle tupeerattuun nutturakampaukseen.

 

Tarja ja Harri avioituivat Kymin kirkossa marraskuussa 1962.

1963

häät 1963

 

Kuin kreivitär

 

Tanskalainen kreivitär Karin-Birgitte Schack ja kenraalimajuri Adolf Ehrnrooth avioituivat elokuussa 1959. Kreivitär oli lyhyessä hääpuvussaan ja ryöppyävässä hunnussa kymiläisen Tellervon mielestä äärimmäisen kaunis. Kreivittären puvun suunnitteli tanskalainen pukusuunnittelija Holger Blom.

 

Tellervo halusi itselleen saman tyyppisen puvun ja muhkean hunnun. Tellervon polven alle ulottuva hääpuku on tehty pitsikankaasta. Käsissä oli valkeat nahkahansikkaat.

 

Huntuun ostettiin alkuun tylliä kaksi pituutta, mutta ensimmäisessä sovituksessa Tellervo tuumasi, että tylliä tarvitaan yksi pituus lisää. Myöhemmin huntua muutettiin, kun Tellervon tytär käytti sitä avioituessaan. Nyt huntu on, kuten se tyttären käyttämänä oli.

 

Tellervo ja Kari avioituvat Kymin kirkossa elokuussa 1963.

1965

häät 1965

 

Minimuotia alttarilla

 

1950-luvulla muotiin tulleet lyhyet helmat lyhenivät 60-luvun puoliväliin mennessä jopa hädin tuskin puoleen sääreen ylettyviksi minimekoiksi. Morsiuspukeutumisessakin kokeiltiin rajoja, vaikka helmat yleensä ulottuivatkin vielä säädyllisesti polven alapuolelle, kuten Pirjollakin. Hän suunnitteli oman pukunsa ja sen ompeli veljen vaimo Kotkansaarelta ostetuista kankaista. Puku oli muodinmukaisesti pitsiä ja polyesterisatiinia. Hunnut lyhenivät entisestään.

 

Kuuntele täältä, miten Pirjo tapasi sulhasensa.

1974

 

Värikkäästi Vuokon vaatteessa

 

Pirjon muodikas Vuokko Eskolin-Nurmesniemen suunnittelema ruskea-valkoinen telttamekko sai vieraissa aikaan wau-elämyksen. Värikkäät maximekot olivat 1970-luvulla muodikkaita ja moni morsian valitsikin sellaisen. Muodin lisäksi morsian valitsi ylleen värillisen puvun, koska oli asuttu jo yhdessä, ei oltu enää nuoria tai vihillä käytiin nopeasti maistraatissa. Muodikas morsian vaihtoi lisäksi hunnun lierihattuun tai kukkakoristeeseen. Häät eivät olleet muodissa ja se heijastui myös pukeutumiseen, kun häitä varten hankittiin vaatteita, joita voitiin käyttää myös muulloin.

 

Samettipuku, leveät lahkeet ja paksupohjaiset kengät kuuluivat muodikkaan miehen juhlapukeutumiseen.

 

Pirjo ja Teuvo viettivät häitään lankalauantaina vuonna 1974.

1979

Häät 1979

 

Kierrätysmuotia

 

1970-luvulla morsiuspukeutumisessa suosittiin kierrätystä, luonnollisuutta ja avioon astuttiin jopa arkivaatteissa. Eiran vihkipuku ei ollut uusi varta vasten tilaisuuteen hankittu. Hän oli suunnitellut puvun ja kutonut kankaat itse jo 1970-luvun alkupuolella ja käyttänyt sitä juhlapukuna. Uuden puvun hankkimista ei Eira pitänyt tarpeellisena, koska häistä oli tulossa pienet ja valkoinen puku jo löytyi kaapista.

 

Kierrätysmuodin ja värikkäiden maximekkojen rinnalla käytettiin myös romanttisia valkoisia pitsisomisteisia pukuja.

 

Hääpäivänä olivat omenapuut täydessä kukassa ja morsiuskimpun virkaa toimittikin kirkon lähellä olleen talon pihalta luvalla haettu omenapuun oksa. Se sopi oivasti Eiran kansanomaisen puvun pariksi.

 

Eira ja Toivo avioituivat keväällä vuonna 1979.

1981

Häät 1981

 

Myrtti onnentuojana

 

1980-luvun alussa muoti oli vielä linjakasta ja klassista. Materiaalit ja kankaat olivat yksinkertaisia ja pröystäilemättömiä. 1970-luvun luonnollisuus näkyi vielä muodissa. Eevan yksinkertaisessa puvussa oli pieni laahus. Huntu ylettyi vyötärön alapuolelle ja sen piti paikoillaan myrteistä ja hennoista valkeista pikkukukista sidottu diadeemi.

 

Samana vuonna Englannissa juhlittiin kuninkaallisia häitä. Prinsessa Dianan puvun myötä morsiuspukeutumisessa vallalle tulivat prinsessapuvut muhkeine helmoineen ja puhvihihoineen.

 

Eeva ja Raimo avioituivat syyskuussa vuonna 1981.

1999

Häät 1999

 

Ranskalaista eleganssia

 

1990-luvun lopulla morsiuspukumuoti yksinkertaistui ja hääpuvuissa suosittiin naisellisen elegantteja linjoja. Pian puku on ranskalainen ja ostettu morsiuspukuliikkeestä. Sen yksinkertaisuudessa on jujuna dekolteessa oleva aukko. Puvun alla oli korsetti, sininen sukkanauha, mutta ei sukkia, koska oli lämmin kesä. Korvakorut olivat vanhat ja lainatut.

 

Pia ja Jari avioituivat kesällä vuonna 1999.

2013

Häät 2013

 

Hääperinteet elävät ajassa

 

2010-luvun nuorten näkemys kymenlaaksolaisen kruunumorsiamen puvusta on esimerkki perinteen soveltamisen mahdollisuuksista. Se on yhdistelmä paljastavaa nykymuotia ja menneiden aikojen pukuperinnettä. Puku on valmistettu vuonna 2012 Kymenlaaksossa toimineen PISTOS – pahennustako perinteeseen -hankkeen aikana.

 

2010-luvulla kruunumorsiamen kruunu ja puku eivät ole enää tummia kuten 1700-1800-luvuilla vaan niistä on tullut valkoiset. Modernin puvun miehustan koriste on saanut nimekseen pahantorjuntapanssari. Se on ottanut muotonsa karjalaisista paljinsoljista, joita käytettiin paidan kiinnittiminä.

 

Peilit ja punaiset koristeet löytyvät kruunumorsiamen puvusta vuosisadasta riippumatta. Niillä on ollut kansanomaisessa hääpukeutumisessa tärkeä tehtävä. Pahat henget liikkuivat erityisen aktiivisesti kaikissa elämän taitekohdissa. Häissä ne pyrkivät lähestymään hääparia, mutta kun morsiamen peilit heijastivat takaisin niiden omat kuvat, ne pakenivat kauhistuneina.