Kuvitus: Matti Westerlund
Vartiomoottoriveneen kannelle paistaa ilta-aurinko. Alus kelluu leppoisasti aalloilla. Miehistön villisikakaksoset tarkkailevat keskittyneesti kiikareillaan. Käsky on tullut aluksen päälliköltä. Vanha Merikarhu on itsekin mukana tärkeässä tarkkailupuuhassa. Tällä kertaa kannella ei kiikaroida salakuljettajia, vaan etsitään saariston parasta marjapaikkaa. Laivakokki on luvannut leipoa illalla ison mustikkapiirakan. Jopa kaksi, jos marjoja löytyy tarpeeksi.
Piirakkakahvien nauttimiseen on monta hyvää syytä. Eilen ohjattiin kolme eksynyttä venekuntaa takaisin reiteilleen ja aamulla napattiin salakuljettaja. Kaiken lisäksi tänään oli siivouspäivä. Rankkaa työtä sekin.
Toinen villisikakaksosista viittoo kapteenille paikannettuaan pienen saaren, jonka rinteessä kasvaa paljon mustikanvarpuja. Tyytyväisenä Merikarhu määrää aluksen kurssin kohti rantaa. Laiva odottaa ankkurissa, kun kaksoset soutavat saareen ja takaisin.
Illalla koko joukko ahmii mustikkapiirakkaa suut sinisinä. Alus tuoksuu raikkaalle mäntysuovalle ja paikat ovat ojennuksessa. Skanssissa lauletaan merimieslauluja ja pelataan korttia. Toinen villisikakaksosista turisee tarinoita.
– Tiedättekös, että meidän päällikkö on tehnyt myös mallin töitä? hän naurahtaa velmusti.
Kuulijat odottavat uteliaina jatkoa.
– Ettekö ole huomanneet, että Rajavartiolaitoksen tunnusmerkki muistuttaa paljon meidän kapteenia? Moisen kunnian saavuttamiseen tarvitaan paljon urotöitä, kertoja hehkuttaa innostuneena saamastaan huomiosta.
Merikarhu myhäilee salaperäisesti ja mutustelee tyytyväisenä mustikkapiirakkaa.
Kuvitus: Matti Westerlund
Teksti: Mari Frisk
