Nuoruus, elämän parasta aikaa – vai oliko sittenkin se paras aika vasta myöhemmin?
Entisaikojen kymenlaaksolaisten nuorten elämään pääset kurkkimaan alla olevan kuva-albumin kautta.
Viemällä hiiren alla olevan kuvan päälle löydät nuolet, joiden kautta voit selailla kuva-albumia suoraan tässä näkymässä. Klikkaamalla kuvaa muualta kuin nuolten päältä kyseinen valokuva-albumi taas aukeaa sinulle uudella välilehdellä suoraan Flickr-alustalle. Siellä voit selata kuvia ja jopa ladata niitä omaan käyttöösi.
Kuvat on avattu CC BY 4.0 -lisenssillä eli niitä voi käyttää vapaasti, kunhan mainitaan kuvaaja sekä lähteenä Kymenlaakson museo.
Kerro meille! -hankkeessa kerättiin syksyllä 2019 kymenlaaksolaisten nuoruusmuistoja. Alla on kooste kyselyn vastauksista. Sitaatit tulvivat nostalgiaa, seikkailua ja villiä pyristelyä kohti aikuisten maailmaa. Kerro meille! -hankkeessa kerätään muistitietoa Kymenlaaksosta vuosittain vaihtuvalla teemalla.
“Lauantaina viiden bussilla lähdettiin Mylsältä isolla tyttöporukalla Kouvolaan Kultaiseen Kannukseen. Jonossa oli useasti parempi meno kuin myöhemmin sisällä ravintolassa. Ennen viimeisen bussin lähtöä piti tietenkin käydä näyttäytymässä Mannerin lipan alla, joka oli meitä nuoria täynnä!”
“Kierrettiin ns. Liiton lenkkiä eli Liitsiä jalan. Jos oli sopivan ikäisiä kavereita, pääsi joskus jonkun tutun autoon toriparkkiin lämmittelemään ja kuuntelemaan musiikkia auton kasettisoittimesta. Liitsillä tutustuttiin uusiin ihmisiin, ihastuttiin, riideltiin ja sovittiin.”
“Muistan, kun Kirkkokadulle tuli hampurilaisravintola. Ensin soitettiin Juttuluuriin ja sovittiin treffit sinne ja treffiaikaan käytiin kaverin kanssa salaa katsomassa, minkä näköinen poika sinne saapui. Useimmiten ei uskallettu tavata oikeasti.”
“Penskana kylän muiden nuorison kanssa kokoonnuttiin usein Haaviston kylän keskustaan: kylän risteyksessä oli vanha Koiviston navetta, jonka portailla istuskeltiin ja rupateltiin ja ehkä välillä kylän tyttöjä kiusattiin.”
“Hiukset tupeerattiin koholle ja hiuslakkaa laitettiin niin paljon, että kampaus kesti vahvemmankin merituulen.”
“Husulan lavalla käytiin katsomassa Muskaa ja muita sen ajan tunnettuja laulajia. Sisään mentiin usein kaverin käteen siirtämällä leimalla. Toiset menivät aitojen yli, mutta harvemmin onnistuivat, sillä järjestysmiehet vartioivat niitä tarkasti.”
“Menimme usein käymään Siltakylän paviljongilla, kaikki kutsuivat tätä paikkaa Puljuksi. Sinne kokoonnuttiin, mutta ei siellä välttämättä tanssittu. Monella oli omat viinat mukana, mutta ei meillä nuorilla tytöillä sellaisia ollut. Välillä siellä oli myös Tapani Kansa soittamassa levyjä, välillä muitakin. Myöhemmin Tapani Kansasta tuli kuuluisa. Siellä maleksittiin ja oltiin. Aika usein sattui saamaan jonkun saattamaan kotiin. Muistan kerran, kun eräs poika kiinnitti huomiota uusiin James-farkkuihini.”
“Yleensä pukeuduimme lantiosta tiukkoihin housuihin, jotka levenivät polvesta alaspäin. Sen jälkeen kauppoihin ilmaantui MicMac, Lee Cooper, Falmers ja Wrangler -merkkisiä farkkuja, joita ostimme kun vanhemmilta liikeni rahaa. Isot kammat oli takataskuissa, se oli kova juttu 1970-luvulla. Huuliin pistettiin huulikiiltoa ja sinistä luomiväriä käytin ja Max Factorin kakkumaskaraa, jonka harjaan syljettiin ja sitten otettiin väriä silmiin.”
“Puhelinkopeista soitettiin pojille, mutta kun joku vastasi, ei uskallettu kuin just hengittää. Roposet vaan kolahteli ja tytöt jännitti.”
