Kuvitus: Matti Westerlund
Aurinkoinen ja lämmin kesäpäivä houkuttelee retkelle. Pikkuketut istuvat lempipaikallaan meriläisen pitkillä penkeillä. Äidillä on isot aurinkolasit ja huivi. Hän näyttää lasten mielestä ihan filmitähdeltä!
Isän ja naapurin karhun avustuksella valmistettiin uudet onget. Tunkiolta napsittiin purkkiin pulskia kastematoja. Innokkaat onkijat ovat varmoja, että kotikissa pitää tuliaisista.
Pikkuketut säntäävät katsomaan, kun isä käynnistää veneen moottorin eli tuttavallisesti Wiken. Pöristäkseen Wikke tarvitsee kunnon ”ryypyn”. Koneen sylinterikannessa on kupit, joihin isä kaataa pienestä pullosta bensiiniä. Sen jälkeen laskee polttoaineen kuppia kiertämällä sylinteriin. Kone käynnistyy rykäisten, kun isä pyörittää vauhdikkaasti isoa kampea.
Koneen tärinä ravistaa venettä, mikä kutittaa kivasti matkustajien masunpohjia. Tassut nostetaan korvien suojaksi, sillä melu on mahtava. Se säikyttää jopa uteliaat pikkukalat piiloon laiturin alle.
Pian vene putputtaa iloisesti ulapalla. Lapset tähyilevät uteliaina kiikareille Rankin saarelle, jossa sijaitsee säätiedotuksista tuttu sääasema. Ohi ajelee muitakin sunnuntaiveneilijöitä, jolloin vilkutetaan puolin ja toisin.
Huolimatta vilpoisesta tuulesta, hellepäivänä tulee helposti jano. Meri-ilmassa oleskelu kasvattaa ruokahalua. Onneksi mukana on limonadin lisäksi herkullisia eväsleipiä, ettei tarvitse järsiä laivakorppuja.
Kotimatkalla Wikke alkaa tapansa mukaan temppuilla. Tujaus bensiiniä ryyppykuppeihin ei auta tällä kertaa. Maailman merten vahvistama merikarhu työntää airot hankaimiin ja soutaa ähisten veneen satamaan.
Kuvitus: Matti Westerlund
Teksti: Mari Frisk
