Kuvitus: Matti Westerlund
Keiteleen rannoilta kantautuu iloista musiikkia ja juhannuskokot loimottavat valaisten hämärtyvävää iltaa. Lettipäinen pieni Maija-kissa on iloinen, sillä perheen uusi vene on nimetty hänen mukaan. Isoveljet Karl ja Eivind taitavat olla hieman kateellisia.
Rudolf-isä seisoo keulassa kameroineen ja kuvaa kaunista kesäiltaa. Isän hyvä ystävä, Akseli Gallen-Kallela, opetti taidon hänelle muutama vuosi sitten. Maijan mielestä isän valokuvausinnostus on vähän hupaisaa. Isä ei nykyisin lähde minnekään ilman kamerasalkkua.
Signe-äiti istuskelee viltin päällä kajuutan katolla ja hyräilee hyväntuulisena rannalta kuuluvan haitarimusiikin tahdissa. Takatilan mäntypenkeillä isoveljet nahistelevat siitä, kumpi sai päivällä enemmän kaloja. Vaikea niitä on enää laskea, sillä pikkusintit nakattiin jo takaisin järveen.
Isän kalakaveri, kirjailija Juhani Aho ja taidemaalarina työskentelevä Uuno-eno kertovat Maijalle jännittävistä juhannustaioista. Maija kuuntelee mielellään tarinoita taikavoimia antavasta, vain juhannysyönä kukkivasta saniaisesta sekä aarteen kätköpaikan paljastavasta virvatulesta. Maija tähyilee silmät sikkuralla, välillä vähän haukotuttaakin, mutta virvatulta on vaikea erottaa juhannuskokoista. Ehkä isä onnistuu tallentamaan moisen filmille, ikään kuin aarrekartaksi.
Kuvitus: Matti Westerlund
Teksti: Mari Frisk
